Tilan brutalismi—muunnelmia Raija Malkalle

Brutaali tila on raaka, käsittelemätön – käytännöllisesti ajatellen työstämätön. Betoniset pinnat on jätetty päällystämättä ja hiomatta, seinissä voi nähdä rakentamisessa käytettyjen lautamuottien syyt ja saumat. Betonia ei ole maalattu eikä edes värjätty, joten lämpimänharmaa massa paljastaa vedestä, kiviaineksista ja mikroskooppisista ilmakuplista muodostuvan alkuperänsä: graniittia, tiiltä, kalkkikiveä, kvartsia, savea, lentotuhkaa, masuunikuonaa ja silikaa.

Kun annan käteni liukua vapaasti rakenteen pinnalla, voin tuntea saumojen painautumat ja kohoumat, laudoista tarttuneet puusäikeet ja valun suunnan.

Brutalismi ei ole vain arkkitehtuurinen tyyli eikä rakentamisen tekniikka. Kyse on inhimillisen tilan perustasta: kokemuksemme avaruus on olemuksellisesti raakaa ja käsittelemätöntä.

Toki tunnemme ja kuvittelemme tilan ennen muuta tuttuna ympäristönä, vaikkapa kaupunkina, laivareittinä tai metsäraiviona. Mutta alunperin tila on vapaa käytännöllisestä järjestyksestä ja tarkoituksenmukaisuudesta. Se ei rakennu kehystääkseen päivittäisiä askareitamme, tuotannollisia hankkeitamme eikä yhteisöllisiä perinteitämme vaan avautuu jo aivan yksinkertaisessa aistimuksessa ja liikkeessä. Paljas silmäys ja pelkkä juoksuaskel sinkoavat meidät keskelle eri suuntiin pakenevia ulottuvuuksia ja äärettömyyksiä. Hiekkarannalle nukahtanut löytää heti herätessään kehonsa kaikenkattavasta avaruudesta.

Aistimukset ja havainnot saattavat meidät tilaan, jossa suvereenisti operoivat myös muut eläimet ja monenlaiset eliöt. Betoniseinällä liukuva käteni ohittaa samaan suuntaan kiiruhtavan hämähäkin. Merenrannassa hiekkaan kaivautuu kokonainen rapuyhteisö.

Elävistä kaikkein uskollisimmat ovat omat aistinelimeni. Jopa silloinkin, kun surun murtamana harhailen vieraan kaupungin kaduilla, silmäni – nuo aina yhtä uteliaat eläimet – etsivät kyynelvirran takaa mahdollisesti mielekkäitä kohteita. 

Paradoksaalisesti eläimellisen brutaali tila tarjoaa vapaan kentän, jossa voimme toteuttaa kaikkein inhimillisintä toimintaa ja tekemistä: leikkiä ja kamppailua kauneuden kanssa.

Sara Heinämaa
Suomen Akatemia, Jyväskylän yliopisto